Selvästi se alkuinnostus kerkes hiipua hyvin lyhyessä ajassa.

Panjan treenit on vähän jäännyt, itellä ollu joku laiskottelukausi, o-ou. No ollaan me muutama jälki tehty ja hieman seuraamisen alkeita ruvettu harjottelemaan. Viime viikonloppu oltiin mökkeilemässä Kuhmoisissa, missä Panja sai nauttia runsaasta ulkoilusta mehtässä. Majavan pesäkin löydettiin ja sen päällä Panja onnellisena pomppi. Kuvia on muutama picasassa..

Äskön tehtiin jälki ns. metsään, ku tuntuu että nurmella on niin paljon lunta, että nappulat näkyy niin hyvin. On niin hirvittävän hyvä ohjaaja, ettei taaskaan tajunnut merkata jäljen alkua, jotenka se olikin sitten hukassa, mutta onneksi on taitava koira, joka löysi jäljen. Se meni oikeen hienosti, kun ei olla ennen metsään tehty. Siellä ne hajut taitaa olla paljon vahvempia, joten ei ollu nenä maassa kiinni, mutta kuitenkin oikeen haisteli jäljen ( ei se nokka kyllä taivastakaan hiponu!). Elikkäs hienosti meni, siihen nähen mitä ollaan reenattu. Pitäis varmaan talven aikana saaja kepit opetettua, jotta ens kesälle vois suunnitella jo vähän nappulattomampia jälkiä, ehkä. Aika näyttää mitä tulevan pitää. Kohta talvikin tulee niin taitaa jäädä jäljen tekemiset väliin, mutta jospa sitten olisimme ahkerampia tuossa tottiksessa, mitään kun en oo vieläkään opettanu.... Nyt alkaa se reenaaminen! Eihän se koira mitään opi, jos sitä ei opeta.

Mutta semmosta täällä, arki on vaan niin ihanaa, hypätä Panskun kanssa tuolla mehtässä, siitä se nauttii toden teolla! Pari viikkoa sitten laumaan saapui lisäystä pieni 4-kuukautinen kissapoika, jonka nimi on vielä vähän hukassa Keijo, Perttu, Rontti ja mitähän vielä, mutta eiköhän sillekkin nimi joskus muodostu. Se ei niin Panjasta välitä, muttei enään sähise ja murisekkaan niin paljoa kuin ennen..... Paavon kans tulee hyvin toimeen. Kyllä se tästä lähtee. =)

On se kyllä ihana tyttö ja välillä osaa jopa käyttäytyä ja yleensä on hyvin vieraskoriakin. ;)