Maanantaina alkoi viimeinen kennelvuororutistus, kaksi vuoroa putkeen, saas nähdä miten jaksaa.  Maanantai ainakin alkoi niin hienosti, kun yhtäkkkiä pieni westie rupesi vaan suihkuamaan verta suusta, kun minä vain vähän koitin kahtua sen tassuja... Yhtäkkiä koko pöytä, koira ja minä sekä seinät oli ihan veressä! Meinas itku tulla. Koira varmaan puri itseään kieleen kun rupesi vähän tappelemaan vastaan..

Lauantaina mentiin äitille yöksi, kun mun piti Sunnuntaiaamuna mennä lampille töihin. Lauantai-iltana mentiin sitten käymään veljellä, jossa Kuuki sillä hetkellä oli hoidossa. No, otettiin sitten Jaava mukaan ja Kuukihan oli tietysti koko ajan innokkaana astumassa sitä. Yhellä kertaa sitten otin sitä nivusista kiinni ja vetäsin pois Jaavan päältä, niin Kuuki päättikin, että tämähän ei käy. Sitten se puri mua käteen ihan kunnolla ja minusta näytti, et rupes oikeen tapporavistaan. Voi mamman pientä mussukkaa! Koira sai pientä huutoa ja palautetta tekemisistään. En kyllä oikiasti ymmärrä tuota, että miten se kehtas. Luulin et asia tuli silloin ekoilla kerroilla, kun meille tuli, niin selväksi, että mua ei purra. Näköjään se on vähän sitkeempi sissi. Mua rupes jo epäilyttään, et sillä on päässä vikaa. Ei minu mielestä normaali koira pure omistajaansa, jos ei oikeesti oo mitään hätää. Kuukin veljen omistaja oli kyllä ottanut selvää, että näitten suvussa on molempien vanhempien puolella ainakin pari aggressiivistä urosta.. Kuukin velihän oli siis lopetettu aggressiivisuuden takia, oli purrut kaikkia perheenjäseniä. Ennen en oikeen tajunnu, kun nehän on tuommosia pikkukoiria, mutta nyt puri Kuukikin sen verta lujaa, että ymmärrän heitä ihan hyvin, kun perheessä teini-ikäisiä lapsia. :/ Tosiaan siis vieläkin vähän käsi kipiänä. Mutta semmosta sattuu, valitettavasti :/ Kämmenessä mukava vekki ja etusormes neljän hampaan reikää.. Oon ihan tyytyväinen, että tilasin sille sen kastrointiajan, mikä on huomenna! Huh. Mutta muutenhan se on se ihtensä, eli aivan ihana<3

Paavo ruukas ennen käydä meijän mukana mehtälenkeillä, mutta nyt ei oo yli vuoteen käynnyt. No eilen päätin ottaa sen sitten mukaan lenkille. Eka ei meinannu lähtiä seuraamaan, mutta lähti sitten kuitenkin. Tänään, kun käveltiin autolle takasin, niin jäi Paavo kovasti jälkeen. Laitoin koirat eeltä autoon ja auton käyntiin. Lähin Paavoa vastaan ja se vaan kökötteli paikallaan ja sitten lähti juokseen karkuun!! Mitä helkattia minä sitten teen, kun kissa karkaa!! En tiejä. Koitin saaja sitä kiinni mutta eihän sitä nyt juoksemallla kiinni saa. Sitten menin hakeen auton ja ajoin sen kiinni, sitten päästin Panjan irti, niin sitten Paavo taas normalisoitu ja jäi vaan oottaan että tuun hakeen sen. Kiitos Panja taas kerran <3 Paavon ilme oli niin onnellinen, kun Panja meni kahtoon, et mikä nyt on hätänä. En oo koskaan tajunnu, että Paavo ois kiintyny koiriin tai lähinnä Panjaan, mutta en mää vissii yksinäni ois saannu sitä koskaan kiinni. Eilen Panja suojeli Paavoa ja tänään sitten pelasti sen, voi rakkaat <3