Aikaa on vierähtänyt sitten viime kirjoituksen. Panjan kanssa ollaan keretty yhissä tokokokeissa käydä, josta irtosi 3-tulos. Taaskaan ei oltu oikeen reenattu, ettei sitä oikeen tiejä reenatakko vaiko eikö. Ehkä ennen seuraavia sitten reenataan. Panja oli ihan höppänä. Yleensä se on ollut koira, joka tekee oppimansa aivan satavarmasti, mutta meno voi olla laiskaa ja tylsää ja vietitöntä, mutta se on aina tehnyt kaikki liikkeet. Nyt meno oli välillä hupaisaa. Seuraamisessa se välillä paino, välillä katos kontakti ja oli väljä ja sitten taas painokin. Huh huh.. Luoksetulon pysäytyksessä hiasti vauhtia ja pysähty sitten muutaman metrin jälkeen. Kakeissa pomppi vaihdot varmaan kolme metriä eteenpäin! Seisomisessa meni maahan.Muutamia nollia ja muuten vain hassuja numeroita, mikään ei siis mennyt ihan suunnitelmien mukaan! Mutta ei kyllä jäänyt paha mieli, musta on ihan kiva, jos Panjakin on välillä oppinut nauttimaankin elämästä =) Siltä se ainakin vaikutti...

Nyt me ollaan muutettu takasin kotipaikkakunnalleni Toholammille! Täältä löydettiin mukava pieni omakotitalo, joka sitten päätettiin ostaa. Tätä ollaan nyt vähän laitettu ja muutama viikko asuttu. Kyllä se on paljon mukavempi, varsinkin Panjan kanssa asua omakotitalossa kuin rivitalossa, ei enään jatkuvia haukkumisia naapureille ja niitten autoille. Kyllä on elämä helpottunut kummasti.. Eniten päänvaivaa tuottaa läheisen metsätien varressa asuvat koirat, toinen näyttää pyreneittenmastiffilta ja toinen landseerilta. Ne asuvat siinä semmosta maatilaa, meidän jokapäiväinen lenkki kun kulkee siitä ohi, niin ne sitten aina ruukaavaat tulla meidän tykö. Huomattu on ainakin, ettei ne ole tappelemaan ruvenneet. Tänään Panja koitti leikkiä sen mastiffin kanssa, joka on narttu! Kuuki myös sitten ihastui siihen, eikä meinannut lähtiä meidän matkaan ollenkaan. Ei ne onneks pahoja ole, eikä munkaan koirat näytä vihasia olevan, mutta kyllä mua suututtaa joka ikinen kerta ko ne siihen tiellä tulee.. Tänään jo päätin, että pidän sitten nuot omat rakkini vapaina kun meen niitten ohi, ihan sama menevätkö niitten pihalle tai hevoshakoihin, mutta empä mää siltikään tohtinut!

Jaavan lähtö lähestyy. Päiväksi on nyt selvinnyt 2. tammikuuta ja heti aamusta tulee Pipa sen hakemaan kotoa asti. Vähän on ollut haikia mieli. Aivan mahtava koirahan se on  Ehkä voin muistella häntä sitten ens vuonna.. Rakas.

Nappula/sekaruokinta vs. barf
Jonkun aikaa olen jo Panjan kanssa barffannut ja Kuukinkin kanssa aloitin lähes heti kun muutti meille, eli vuosi sitten. Oon tykännyt siitä ja koirat on ollut hyvässä kunnossa. Erinäisistä syistä ajattelin kokeilla taas nappulan ja lihan syöttämistä. Nyt on koirat syöneet nappulaa ja lihaa vajaa kaksi kuukautta ja siinä lisänä MSM ja lohiöljyä, valkosipuliakin oon nyt antanut kuurin. Tämän seurauksena, niiden henki haiskahtaa, silmät rähmii välillä, karvaa lähtee, uloste haisee ja ne piereskelee. Jos en ennen ollut varma siitä saako ne kaikkea oikeen, kun barffaan vain maalaisjärjellä, niin nyt todellakin olen. Viimeksi Panjasta lähti karvaa joskus vuosi sitten, sillon se tippui kaikki lähes viikossa pois ja uusi tuli tilalle. Nyt siitä on lähtenyt karvaa pitkästi yli kuukauden ainakun sitä silittelee ja rapsuttelee. Olen siis varma, että palaan takaisin barffaukseen heti kun saan nuot nappulat syötettyä loppuun. Nyt olen siis päättänyt, että jos koirat tosiaan voivat hyvin ja niillä ei mitään vaivoja ole, niin mun ei tarvi ottaa ressiä siitä, että saako ne nyt aivan varmasti kaikki vitamiininsa ja hivenaineensa. Eri asia on tietenkin se, että jos niitä jokin vaivaa. 

  Panjan tassujen hiivaan kun epäilin aikaisemmin ruokintaa, niin nyt olen joutunut tyrmäämään senkin! Nappulaa on syöty jo pitkään ja naudanlihaakin koko syksy, eikä tulehduksia ole tullut. Mutta nyt kyllä tuli taas! Mutta en usko sen johtuvan ruokinnasta, koska muuten olis varmasti tullut jo aikaa sitten. Tällä kertaa siis epäilen hormoneja. Nyt päätin, että leikkautan sen seuraavien juoksujen jälkeen, jotka luultavasti ovat tammikuussa (toivottavasti eivät, jotta päästäis tokoileen...). Mutta katsotaan, josko nuot ylimääräiset tulehdukset loppuisivat sitten. Panjan tädillä on ollut paljon korvatulehduksia, jotka tietääkseni johtuivat hiivasta. Kun koira steriloitiin,oli kaikki vaivat loppuneet. Eli toivossa on hyvä elää! 
   Kuukin taas epäilen olevan allerginen naudalle. Se kun yhteen väliin aivan pureskeli omia jalkojaan ja oli aivan punainen. Sitten se parani, kun jätin naudan pois. Myöhemmin lisäsin naudan mahaa ja rustoja taas oli herra punaisena. Nyt olen koittanut välttää antamasta, sille nautaa, mutta yksikin päivä unohduksissani ruston nakkasin. Nyt on poika taas vähän punaisena, muttei onneksi pahasti. :) Eli siis Kuukin kanssa yritetään pysyä erossa naudasta kokonaan ja katsotaan, että tulisko taas täysin terveeksi, vaiko ei.