Arght.. Käytiin perjantaina tyytyväisinä treenaamassa viimiset treenit ennen tiistain koetta ja menivätkin ihan hyvin. Panjalle tullut ihmeellistä virtaa ja intoa tekemiseen, mitä on ennen aina saannut vaivalla kaivaa joka kuopasta. Nyt sitä tuntuu olevan, tosin välillä keskittymiskyky katoaa vireen noustessa. Mutta positiivista minusta! Ihmeellisesti ravisteli päätään koko ajan, mutten halunnut ajatustani vaivata, että mikäs sillä nyt on. Sunnuntaina töistä tullessa huomasin, että nyt on Panjalla joku hätänä. Hetken siinä tutkittua ja katseltua korvissahan se vika oli.. Tassut ovat onneksi hyvät! :) Tänään sitten sain eläinlääkärin kiinni ja korvatippoihin reseptin. Valitettavasti se on nyt kumminkin sen verran kipiä, että en uskalla mennä huomenna kisoihin, mikä harmittaa ihan vietävästi! Oisin niin halunnut jo korkata sen avoimen luokan! Tärkeintä nyt kummiskin, että saa taas kerran tuon rakin kuntohon. Ei sillä korvissa onneks oo ollut vikaa kuin viimeksi viime talvena/keväänä..

Huomenna siis on kisat edessä pelkästään Jaavalla. Nyt jo jännittää ihan pirusti, että miten se oikeen menee, kun ei ole koskaan ennen Jaavan kanssa ollut, enkä tiedä yhtään miten se käyttäytyy. Toivottavasti ei ihan pelleilyksi vejä, tai ehkä sekin tekis ihan hyvää mulle, pääsis taas maan pinnalle.. :D Jaava on kuitenkin aina yhtä ihQ, tekee huomenna mitä tykkää. Toisaalta taas pelottaa, että sekottaa liikkeestä jäävät, niihinkin kun ei ole mitään apuja eikä merkkejä, jottai tietäis kumpi on tulossa.. Et jos tekee huomenna väärät, niin täytyy sitten parissa viikossa opetella jotkut avut, että tekis seuraavissa kisoissa oikeen. Vaikka eihän sitä tiejä, jos se on ihan tyhmä, eikä mennä enään ikinä kisoihin, katsotaan..  Pikku Jaffa <3

Kuuki oli sunnuntaina serkkutytön kanssa Oulaisissa mätsärissä ja olivat sijoittuneet PUN 3. Ihan hyvin siis oli mennyt. Pöydässä kuulemma vielä vähän ongelmaa, ettei meinaa siinä saada sitä seisomaan kunnolla. Niina oli kisaamassa myös oman koiransa kanssa, joka sijoittui hienosti BIS 3! :) Erittäin ylpeä Niinasta! 

Muuten Kuuki onkin taas näyttänyt vmäistä puoltaan. Avokkia oli purrut tänään kätehen, kun oli kantanut pois keittiöstä. Kuuki ei kunnioita miestä yhtään ja pitää ihtiään selvästi ylempänä kuin häntä.. Ärsyttää suunnattomasti, puris ees mua niin vois ite tehä sille jotain, mutta eihän se mua ole purrut kuin viimeksi silloin alkutalvesta, kun Jaavaa astui. Toisten suhdetta ei vaan oikeen voi korjata, enkä oikeen osaa parantaa sitä näin "ulkopuolisena". Ehkä meijän täytyis vain hommata se portti tuohon keittiöön, ettei tuo pikkurotta olis täällä koko aikaa pahuuksia tekemässä. Se on ehkä ongelmien kiertämistä, mutkun en tiedä mitä voisin tehdä, että Kuuki oppis pitämään myös ukkoa sen suunnannäyttäjänä. Vinkkejä kyllä otetaan vastaan, mutta huomioikaa, että kyseessä on mies, jota ei kiinnosta touhuta koiran  kans mitään. 

Mut muutenhan Kuukihin on ollut oikeen mukava oma ihtensä.. Käytiin senkin kanssa treenaamassa niin ihmeen hyvin se muistaa noita asioita, mitä viime talvena ollaan hallilla reenattu. Senkin kanssa hieman reenaus kesällä jäännyt, joten nyt olis korkea aika saada talven aikana reenattua sille edes ne alokkaan liikkeet. :) Toivotaan, että mekin päästäis ens vuonna kisaamaan! =)