Unohtunut keväällä koko blogi, ja nyt vihdoin ja viimein löysin sen kun kunnolla etsin.

 

Elämähän on keväästä muuttunut paljonkin. Sucikan leiri meni oikeen mukavasti, tapasin odotusten mukaan paljon muitakin beusseja ja Panjan sisaruksia. Kesän alussa saavutin maagisen täysi-ikäisyyden ja sain autokortin!!! =) Sitten olin pari viikkoa työssäoppimissa erikois eläinlääkäri Pentti Tapiolla. Siellä tuli nähtyä lyhyessä ajassa monenlaista, ja mielestäni työharjoittelu oli erittäin antoisa. 

Juhannuksen aikoihin perheeseemme muutti reiluksi vuodeksi Opaskoirakoulun kasvatti Opas Jaava, jonka pitäisi ILAHDUTTAA (välillä myös vihastuttaa) arkeamme elokuuhun 2011. Sitten pieni labranaattori lähtee  soveltuvuustesteihin ja ensimmäiseen koulutusjaksoon OKK:lle, jossa jo toivottavasti selviää onko Jaavasta oppaaksi. Sen jälkeen tulee koira vielä pariksi kuukaudeksi tänne ennen kuin seuraava koulutusjakso alkaa. Toivon kyllä tosissani, että Jaavasta olisi opaskoiraksi, mutta on kyllä ruvennut jo mietityttämään ajatus siitä, että entä jos. Alusta asti minulla on kyllä ollut ajatus, että Jaava voisi hyvinkin jäädä mulle, jos ei töihin mene. Välillä se tuntuu vain vahvistuvan.

 

Beussissa ja labukassa on kyllä huomattavia eroja. Oon huomannut että oikeasti pidän siitä ominaisuudesta, että Panja ei tykkää muista, vain minusta. Sitten taas Jaava, joka yrittää karata joka ikisen mummelin ja lapsen luo, vain koska ihmiset ovat niin ihania. Ärsyttävä noutajan piirre! Mutta toisaalta Jaavan kanssa on ollut ilo harrastaa hakua, koska se rakastaa ihmisiä, jolloin opettaminen on niin hirvittävän helppoa. Ei tarvitse muuta tehdä kuin antaa ukoille pari nappulaa ja laittaa ne piiloon, niin kyllähän noutaja ihmisen löytää! Siihen Jaavasta kyllä olisi. Raunioillakin pentu oli tosi taitava, mikään ei ollut liian pelottavaa. Noh, portaita ei mennyt, mutta niissä oli liian pitkä väli, joten päätin jättää suosiolla yrittämisenkin kevääseen.

 

Panjan kanssa ei oikeastaan reenattu koko kesänä. Laiskoteltiin ja kärsittiin vain kuumuudesta. Nyt syksyllä on innostus taas palannut, ja etenkin  nyt kun aloitimme omalta osaltamme hallikauden. Sielllä me tunnutaan molemmat viihtyvän paremmin. Panjalla ehkä olis jo liikkeet kasassa kisoja varten, mutta en tunne oloa kuitenkaan yhtään varmaksi, joten taidetaan siirtää kisaamista. Seuraamisessa sen kontakti tippuilee vieläkin, mutta paikka on kyllä oikea. Välillä se ennakoi jääviä, vaikka tarkoitus olisi ottaa vain seuraamista. Lisäksi Panjan keskittymiskyky ja motivaatio ei ole sitä toivottua malikan patukkahulluutta, mitä itse varmaan kaipaisin, kun into lopahtaa niin nopeasti. Elikkäs fiilistäkin tekemiseen pitäisin saada rutkasti lisää. Jos voisin yhdistää Jaavan innon tekemiseen ja Panjan teknisen osaamisen olisi kisakoira jo hyvällä mallilla! Onko joku joskus väittänyt että beussi olisi helppo koira? No ei todellakaan, enkä minä sitä lähtenyt hakemaankaan, joten ei kun yritystä peliin vähän lisää. Omankin motivaation tulisi oll parempi. Ehkä se tästä vielä.

 

Tänään on Jaavan ½-vuotispäivä, joten onnee vaan hälle. Nätti tyttö se on, voiko muuta sanookkaan kun isä on suomen ja viron muotovalio ;) Itsehän olen pitänyt enemmän käyttölinjaisista labukoista, mutta ei tuossa Jaavassa kyllä mitään moittimista ole, paljon kauniimpi kyllä kuin semmonen rimppakinttu. (Mielipiteethän voivat muuttua....)  

 

Panja tulee kohta 1½ vuotta. Toiset juoksut olivat ja menivät, eivätkä nekään tuntuneet koiraa sen enempää häiritsevän. Panjakin on ilmoitettu elämänsä ensimmäiseen näyttelyyn (ja minä myös, siis esittämässä). Mulla ei ole harmainta haisuakaan mitä me sinne mennään touhuamaan, mutta katsotaan mitä sieltä tulee, jospas nyt saatais edes arvostelu, eikä EVAa :) Se on ainakin tavoite!