on rauhallista, erittäin rauhallista...

Jaava lähti yllättäen jo uuden vuoden päivän iltana. Mieli oli haikea. Minkälaista voi olla elämä ilman yhtäkään selväpäistä koiraa? Jaava on ollut aina kaikista normaalein, fiksuin ja rauhallisin koira noista kolmesta ja nyt sekin lähtee pois.
Yllätys oli suuri. PaniikkiPanjan ja SekopääKuukin kanssa kahdestaan elo onkin hyvin rauhallista.  Koirat eivät ole villeinä sisällä, vaikka eivät pääsisi joka päivä parin tunnin lenkille. Nyt täytyy myöntää, että lenkkeily Jaavan lähdettyä on vähäntynyt huomattavasti. Enään en tunne huonoa omaa tuntoa siitä, jos en joka päivä jaksa käydä pitkällä lenkillä. Ei nämä hurtat siitä valita, ne vain nukkuvat kiltisti kotona niinkuin normaalistikkin. Ennen koko kolmikko riehui jo, kun yksi lenkki jäi välistä. Nyt nuot tuntuvat vain nukkuvan ja nauttivan rauhasta. Tottahan ne nauttivat lenkkeilystäkin, mutta mitään sisällä häseltämistä ei esiinny.
  Hihnalenkit ovat lisääntyneet, ruukaamme käydä joka aamu ja ilta oman "korttelikierroksemme" hihnassa, ennen ruukasimme tehdä kaikki lenkit vapaina pellolla tai metsäteillä. Koirien kanssa kävely onkin ihan mukavaa, vaikka niitä joutuisi pitämäänkin hihnassa. Ennen siis se ei aina niin nautittavaa ollut, vaikka Jaavahan nuista on ainut ollut joka on oikeasti osannut kävellä hihnassa nätisti.

Aikasemmin pohdein minkälaista elämä on kolmen koiran kanssa. Siitäkään en kummempaa valittamista löytänyt, mutta nyt vain kahden kanssa eläneenä huomaan, että elämä tosiaan on paljon rauhallisempaa! Ehkä pidän siis lupaukseni, enkä hanki kolmatta koiraa vähään aikaan... ;)

Panja ja Kuuki ovat alkaneet nauttia taas vetämisestä potkukelkan edessä. Syksy jo reenattiinkin vetämistä pyörän edessä. Nyt se on vaihtunut kelkkaan ! Kovasti nauttivat molemmat, kun saavat vetää niin lujaa kuin jaksavat. Alun lähtö on aina melkoista sooloilua, jotta pääsemme turvallisesti maantien yli, mutta metsätiellä päästessä nautinto voi alkaa. Siinä ei paljoa itse tarvi potkia, kun tämä kaksikko pääsee liikenteeseen! Tänään laitoin potkukelkkaan uudet hankijalakset ja taas luisti! Vanhat kun eivät enään liukuneet edes alamäessä... Tänään myös kokeilin ensimmäistä kertaa mennä istumaan kelkan kyytiin ja sekös vasta mukavaa olikin!  Ensin kyllä kerran kaaduin, mutta kun opein vähän jaloilla ohjaamaan pysyin kotiin asti kyydissä.. Vauhtia ei ainakaan puuttunut!

Pakkaset taas rasittava Kuukia. Välillä kun oli jo 15 asteen pakkasia, niin ei poju meinannut viitsiä lähteä ulos ollenkaan. Ulkona taas pyörittiin vain emännän jaloissa ja heti kun suunta vaihtui niin äkkiä kotiin. on rauhallista, erittäin rauhallista...

Panja päätti aloittaa juoksut ja nyt emme sitten pääsee kisaamaan. Vähän harmittaa, kun ollaan me vähän yritetty kotona jotain reenatakkin. Vähiin on jäänyt treenailut tänäkin vuonna, muttakun on niin paljon kaikkea muuta. No ystävänpäivänä on seuraavat kisat, jonne tähtäämme, jos työkaveri vaihtaa vuoroa. :)

BARFFAUS
Alotin siis barffauksen uudestaan jo vuoden lopussa, vaikka ei niitä nappuloita kerettykkään syömään loppuun. Mutta Panjan turkki kiiltää, eikä karvaa lähde. Ulosteet ei haise, koirat ei piereskele. Tykkään vielä antaa luut aamulla kun lähden kouluun niin koirillakaan ei ole niin tylsää. Panja on muutenkin rotevoitunut mun silmään paljon. Varmasti kunnon vetoreenit auttavat, mutta tärkeänä tulee myös oikea ruokinta. Panja kun on aina ollut niin hidas kasvattamaan lihaksia. Ehkä se on taas kevällä kovassa lihaskunnossa, jotta voi taas kesän aikana ruipeloitua, kun kunnon liikuntaa ei vaan voi kesän kuumuuksien takia harrastaa.
  Mutta ruokinta on taas oikea ja koirat taas hyvässä kunnossa. Suurin nautinnon aiheeni <3 Rakastan suunnitella koirien ruokintaa, että mitä minäkin päivänä  niille syötän, sitä varten meillä on jopa oma kalenteri!


Jaavaa on kyllä ikävä, sitä en kiellä. Koitin laittaa kyselyäkin, että miten siellä on mennyt, mutta vastausta ei ole kuulunut. Luopumista helpotti tietenkin se, että elämässä on niin paljon kaikkea muutakin ja nuita koiriakin on ihan riittävästi. Mutta jokainen on silti yksilö ja Jaava on oma hupaisa kiltti itsensä.
 

Kissatkin nauttivat uudesta kodista. Taavista on ihana makoilla takan päällä, varsinkin jos sitä on lämmitetty. Vessan lattialämmitys on Taavista myös kiva juttu. Siellä voi nukkua vaikka kuinka. Ikkunalaudat ovat Paavon kivoin juttu. Niistä voi kyylätä naapurin kissaa, joka luvattomasti hiippailee meidän pihalla! Kissojen iso kiipeilypuu tosin hajosi, mistä johtuen Paavo on ruvennut raapimaan saunassa erästä lautaa sekä takkahuoneen sohvaa. Ehkä kannattaisi hankkia pian uusi!

 

 

Taavin paikka takan päällä