Lauantaina oltiin ensin kuuntelemassa koululla Outin luentoa peltojäljestä ja hänen tyylistään opettaa sitä. Siellä jo heräsi paljon ahaa-elämyksiä! Sitten seuraavan kanssa teenkin jo pohjatkin ihan eri tavalla.. 

Lauantaina sitten seurattiin toisten koirakoiden jälkiä ja koitettiin ottaa niistä oppia. Koko lauantaipäivä kuluikin lähes siinä.. Tosin päästiin jo valosan aikaan kotia, joten innostuksessa lähdin tietenkin heti tallaan jälkeä. Ajattelin tehdä pitkän jäljen, jossa on pitkiä suoria ja kulmia sekä vielä pari esinettä, jotta tietää sitten sunnuntaina, että mihin pitää kysyä apua.

Alotettiin semmoisella 200 askeleen suoralla, siitä kulma ja sitten suunnilleen samaa rataa eteenpäin. Toisiksi viiminen suora oli vielä pitempi, olisko ollut 300-400 askelta. Yhteensä askelia kertyi 1100, eli tosi hyvän mittanen! No jäljestäminen oli mun makuun vähän kaahottamista ja kulmat meni surkeasti.. Ennen se on mun mielestä mennyt ne puksuttamalla kuin juna, mutta nyt saatto hakea niitä ja kiertää lenkin. Ärsytti. Ajattelin pyytää sitten niihin apua. Aikasemmin kun laitoin taustatietoja niin olin laittanut ongelmaksi esineet, mitkä nyt ei sitten ollutkaan mikään ongelma ei lauantain jäljellä eikä Outin arvioidessa Sunnuntaina. Ilmas esineet nätisti maahanmenemällä, tosi siitä lähetys oli aika hätäinen, koitti aina varastaa jäljelle ja sitten lähteä siitä syöksymällä kun sai luvan. Sitä täytyy siis reenata ja paljon! Eli siis olihan niissäkin "ongelmia", mutta olivatkin erilaisia kuin muistelin.. 

Sunnuntain jäljessä Panja taas kaahotti ja minä en osaa oikeen jarruttaa ja sitten taas antaa löysää. Panja myös välillä rupes "uimaan" jäljen päällä (eli hakee kummaltakin puolelta..) jolloin en juuri osannut tarpeeksi sitä ohjata jarruttamalla ja löysimällä. Tätä siis täytyy reenata ja ehkä ottaa avuksi toinen liina pantaan, tai vaihtaa valjaat kokonaan pantaan.. Voisi olla hieman helpompaa ohjata koiraa.

Sitten Panja oli tarkka ruuan jälkeen ja sen jälkeen jäljesti jonkun matkaa nätisti, sitten rupesi taas kaahottamaan ja uimaan. Eli siis enemmän ruokaa ja tutkia, mikä on se matka kuinka kauan ruuan jälkeen se jaksaa jäljestää tarkasti. li jos jaksaa jäljestää esim. 20 askelta hyvin niin sitten kun reenataan niin välillä laitetaan ruokaa jo 15 askeleen päähän, välillä 20 ja välillä halutaan kestävyyttä lisää ja ruokaa esim. 25 askeleen päähän. Kuulosti loogiselta ja järkevältä, vielä kun sitä muistaisi toteuttaa ja treenatakkin!

Varmaan sanoi vielä muitakin vinkkejä ja neuvoja, mutta en enään muista!! Olis pitänyt olla nauhuri mukana, että olis voinnut kuunnella kaiken vielä toiseen kertaan kotona, koska kun asiaa tulee niin paljon niin ei vaan muista kaikkea.. 

Mutta siis koira on hyvä ja siinä on potentiaalia, mutta mun täytyy vaatia siltä tarkempaa jäjestystä. Tästä siis taas eteenpäin.

Yks asia mikä tuli mulle uutena niin olikin, että koiraa ei saakkaan laittaa maahan ennen jäljelle lähetystä. Tätä ei tähän asti ole säännöissä lukenut, mutta periaatteessa ollut kuitenkin kiellettyä. Nyt se kuulemma tulee uusiin sääntöihinkin. Miksei mulle kukaan ole tätä sanonut? Koulussa nimeen omaan on neuvottu, että näin on parempi ja siitä koiran helpompi lähteä! Eipä ne sielläkään taida tietää edes, että mitä opettavat! Kyllä ärsytti  Tai siis ei kait se iso homma oo ruveta sitä vain seisottamaan ennen jälkeä, mutta jotenkin se on itselle iskostunut niin päähän, niin kauhian vaikia yhtäkkiä opetellakkin uutta tapaa.. 

Mutta paljon saatiin uutta oppia ja vieläkun sitä osaisi hyödyntää! Oikeen mukava viikonloppu oli.

 

Niin joo, asuuhan täällä kaks muutakin koiraa.. Käytiin me lauantai-iltana vielä vähän reenaamassa tokoa. Jaavan kanssa harjoteltiin liikkeestä seisomista ja maahanmenoa, sekä niiden erottamista. Päätin nyt opetella itselleni ja koiralle, että seisomisen käsky on tylsällä äänellä tuleva ja kädet pysyy paikallaan ja itse olen "tylsä". Maahanmeno taas on iloinen ja reipas ja käskykin hyvin iloinen. Kädet heiluu ja vauhti on reipasta. Näin ei sekoittanut käskyjä ollenkaan, eikä tarjonnut istumistakaan. Tätä jos koitetaan harjotella koko ensi viikko niin voi sitten seuraavissa kisoissa (25.10) onnistuakkin! 

Kuukin kanssa reenattiin yllättäen seuraamista, mutta myös liikkestä jääviä, niihin tarvii vielä hirveästi varmuutta. Kuuki on taas NIIIIIIN erilainen kuin Jaava tai Panja ja vaatii taas aivan eri huomioita eri asioissa. Kuukin seisomiskäsky on lähes armeijamainen ja se toimii sille.. Sitten maahanmeno on myös iloisempi, mutta sitä onkin sitten vaikea totella jos ei sekin tule tarpeeksi käskevästi. Onneksi on vielä aikaa opettaa ja vahvistaa. Eihän se nyt niitä vielä osaakkaan kovin hyvin, eli varmasti kun oppii kunnolla, niin käskyjenkään ei enään tarvitse olla niin sotilaallisia. Muuten Kuuki on treenatessa tosi kiva, kun sen ottaa seinästä/häkistä sinkoilee joka paikkaan, mutta tulee heti mun luo kun sanon ja yrittää tehdä kaiken mahdollisen ja mahdottoman yhtä aikaa. :) Hassu maminpoika. En mä tosin vieläkään uskalla sitä hallissa vapaana pitää, jos siellä muita on, mistä sitä tietää millon se päättääkin mennä tutustumahan muihin tai jotain muuta vastaavaa..