Kävin tänään juoksuttaas koiria tuossa pellolla Fannin kanssa, jolla on Kerttu-portugeesi. Kepa vähän jännitti Panjaa, mutta yritti kuitenkin saada Panjaa välillä leikkimään, mut Pamsu ei oikeen innostunu. 

Mentiin sitten käymään koko konkkaronkan kans niillä kahvilla. Olihan siellä vähän tungosta kun Fannin kämppiset rupes kotiutuun, kaks kämppistä ja yks kaveri vielä päälle. Jännitin vähän mitä Panja sanoo, kun on niin paljon ihmisiä, mutta oli ihan nätisti, kun kaikki tajus olla huomioimatta sitä. Olin oikeen ylpeä pikku Pamsusta =) Jaava oli normaaliin tapaansa yltiösosiaalinen, Kuuki vaan sosiaalinen. 

Fanni sitten kysy, että minkälaista on elämä kolmen koiran kanssa. Hmm, en oikeen tiejä. Meijän elämässähän ei ole mitään vikaa, tosin mun kaikki aika kyllä menee noiden kolmen kanssa. Sehän riippuu aina siitä, että mikä on ihmisen mielestä tärkeintä koirille, mitä niiden kanssa pitää/haluaa tehdä.. Mun mielestä tärkeintä on riittävä liikunta. Sen jälkeen tulee tietenkin kaikenlainen tekeminen ja väsääminen. Panja meillä on kaikista laiskin, sen kanssa ei vaan voi tehdä pitkään. Jos mulla olis pelkästään Panja, tekisin sen kans varmasti liikaa. Kun ei se jaksa keskittyä kauan, niin nyt on hyvä kun sitten vaan vaihtaa koiraa. Panjalle ainakin tulis pian burn outti, jos ei olis muita. Jaava taas on tommonen häslä, sen kans kyllä täytyy aina tehdä jotain. Kuuki ei oo vielä tottunut siihen, että joka päivä tehään jotain ja reenataan. Lenkkeilystä tosin kaikki tykkää. Lenkille lähdetään aina iloisina ja sieltä yleensä tullaan iloisina. Kuukilla tosin voi välillä tulla vähän kylmä näin talvella ja se vähän latistaa tunnelmaa. Mun mielestä meijän elämä on kivaa ja ihanaa. Tosin välillä harmittaa, kun on vain kaksi kättä, eikä voi rapsuttaa kaikkia kolmea samaan aikaan. Se on tosi huono juttu, nimittäin välillä tulee semmosia rakkaudenpuuskia, että kaikkia pitäis saaja helliä ja hyväillä ja pitää sylissä samaan aikaan. Ja joskus on vaikeaa, kun laittaa kolmelle koiralle ruokaa, kun on vaikea kantaa kolme ruokakuppia omille paikoilleen. Sillon joutuu monesti laittaan ensin kaks ja sitten hakeen vielä kolmannen. Sen nuo koirat onneks kestää ;) Mutta en minä kyllä nuitten kans hihnalenkeille lähtis! Jaava + toinen nuista menee kyllä yhtäaikaa, mutta ei kaikki. Kyllä Kuuki ja Pamsukin menee, jos siinä vieressä ei kulje Kuukille mielenkiintosta koiraa, joka on hulluna Panjaan ;) Ja jos mulla ei olis nuin montaa koiraa, niin luulen että koulutustaso olis vähän korkeampi, koska onhan se aina eri asia, jos on aikaa vain yhdelle kuin että jakaa sen saman ajan kolmen kanssa. 

Mutta kyllä mä sanon, että yhtäkään en vaihtais pois!

No okei, Jaava lähtee syksyllä ja toisaalta ootan sitä, mutta on se silti inhottava ajatella, että minkälaista elämä on ilman yhtä tuommosta häslääjää...

Lenkkeilystäkin puhuttiin. Mä en jaksais kävellä ees kilometriä, jos mulla ei olis koiraa. Sillon kun ei ollut yhtään koiraa, en käynyt lenkillä kertaakaan. Nykyään tulee käytyä joka päivä, paisto tai sato. Musta on kyllä kiva kahtua ku koirat juoksee ja mun mielestä niitten koirien myös pitää saada juosta, joka päivä ja vapaana.  Jos en pääsis niitten kans mehtään, tulisin varmasti hulluksi, ehkä koiratkin.

 

Muuten, Pamsulla oli syksyllä etutassut tulehtuneena ainakin kaks kertaa. Sain ne sitten parennettua korvatipoilla ja betadine-liotuksilla. Nyt sillä on taas yks tassu tulehtunu. Nyt huomasin, että eihän mulla oo enään korvatippoja kuin vähän, ja haluaisin muutenkin testata jotain "luonnollisempaa" konstia, vaikken mitään luontaishullu olekkaan. No liotin tassun taas betadinessa ja rupesin laittaan siihen hunajaa (sekä tietysti kaulurin päähän, kun nuolee tassua muutenkin koko ajan). No nyt oon kaks kertaa pitäny betadinessa, tänään ja oiskohan kolme päivää sitten. Sekä oon laittanu hunajaa iltaisin. Ei siis mitään joka ulkoilun jälkeen pesuja tai hoitoja, oon antanu olla ihan rauhassa. Iltaisin vain hunajaa ja estää nuoleminen kaulurilla päiviksi ja öiksi. No nyt se tassu on jo melkein parantunut! Vielä on vähän näkyvissä pientä punoitusta ja vanhat jäljet, mutta huomattavasti parempi kuin aloittaessa. Rupean kohta uskomaan kaiken maailman hömppäkeinoihin, kun oikeesti pahasti tulehtunu tassu, jota se rupes jo ontumaankin, nii parenee hunajalla. Huhhuh. Mutta hunajahan on luonnon oma antibiootti. No okei, en oo kehannu sanoa kenellekkään edes tästä kokeilusta, kun aattelin kaikkien nauravan mulle, mutta nyt se on todistetusti totta, joten voin julkaista tämän. :D

 

Jaava oli taas eilen kotona käydessä maailman onnellisimman näkönen koira, kun sai kantaa halkoa. :) Kuuki tykkäs käydä puusaunassa, vaikkei sielä kauaa pystynyt kuumuuden takia olemaankaan. Tänään se pääsi myös sähkösaunaan, jossa viihtyy vieläkin paremmin.

 

Hyvää ystävänpäivää! :) <3