Panjan kanssa päästiin kuitenkin niihin ekoihin kisoihin viime vuoden puolella (15.12.2010). Tulokset tulivat:

Luoksepäästävyys 10 (tätä minä jännitin oikeesti varmaan eniten, mutta menikin hyvin! kyllä on reeni tuottanu tulosta, ainakin jotenkin (ja naisten osalta......))

Paikalla makaaminen 7½ (Pysyhän se koko ajan paikallaan, mutta pälyili vähän minne sattu, ja oli muutenkin levoton.. On se tainnu semmonen reenatessakin olla... Pitäis varmaan keksiä jotain että jaksais vaan maata, eikä pälyilis..)

Seuraaminen kytkettynä 8 (En nyt oikeen muista miten se meni, mutta ei se paikka ollutkaan niin hyvä. Se seilaa siinä vierellä ja kontakti nyt ei varmastikkaan pysyny koko matkaa)

Seuraaminen taluttimetta 8 (sama ko hihnassa)

maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8½ ( oikeestaan meidän vahvin liike ja 8½ :/ mutta jännitys ehkä tekee tehtävänsä...)

luoksetulo 9 ( WOW WOW! mitä ihmettä. tää oli aika yllätys. Pienestä pitäen oon opettnau sitä tuleen eteen, mutta kun sille on tullut tavaksi työntää kuono ensin vähän treeniliivin alle, niin en oikeen oo osannu opettaa sitä pois. No sitte paria viikkoa ennen kisoja ajattelin, et jos sen sais tuleen suoraan sivulle. No kyllähän se onnistui, välillä saattoi kyllä tulla eteenkin.. no sitten kisoissa tuli eteen ja käytti nokkaa paijan alla. käskysana oli "panjasivu" niin kyllä pipa-tuomari vähän nauro, että ei oikeen toiminu. Numeroon olin kyllä yllättynyt! :) )

Seisominen seuraamisen yhteydessä 7 (oli liikkunu! tämänkin pitäis olla yks varmimmista niin sitten liikkuu.. :/ )

estehyppy 9 (ei tainnut tapahtua mitään ihmeellistä) 

kokonaisvaikutus 9

1 palkito, 165.5p.

 

Elikkäs meni kyllä suhteellisen hyvin! Vaikka ite jännitin aivan sikana, oli panja kuitenkin noin reipas! mikä oli aika yllätys. ja luulin kyllä etten itekkään ihan noin paljon jännittäis. Seuraavan kerran sitten jotain rauhottavia! Tyytyväinen olin siihen, että uskallettiin lähtiä, eikä mennyt ihan penkin alle kumminkaan!

 

Siitä kolme päivää myöhemmin muutti meille 10-kuukauden ikäinen brasilianterrieri uros. Se tuli poikakaverin siskolta, kun niillä ei tuntunutkaan olevan aikaa sille... No sillä on/oli tietenkin pahoja tapoja. Mm. näykkiminen, hyppiminen, pikkuhousujen varastelu (saattoi äristä ja purra, kun ottaa pois), autojen jahtaaminen.. Kuuki ei ollut tottunut kissoihin. Ensimmäistä kertaa se oli kissojen kans vapaana anoppilassa. Siellä eivät ole kissat tottuneet koiriin.. Noh, kissat sähisi ja kynsi, Kuuki vain haukkui niille kuin viimeistä päivää... Yritin kyllä sanoa, että onko sen pakko täällä päästä kahtomaan niitä. No sanottiin, että pakkohan sen on niihin tottua... Noo lähettiin sitten entisten omistajien kans metsälenkille ja minä hain omat koirani mukaan. Aluks aattelin, että antaa Kuukin leikkiä Jaavan kanssa, Panja kun ei kumminkaan leiki. Päästettiin kuuki ja jaava juoksenteleen ja pidin Panjan hihnassa. No sitten se repäs ittensä siitä irti ja lähti leikkimään Jaavan kanssa. Kuuki oli vähän ihmeissään isoista tytöistä, muttei kuitenkaan näyttänyt pelkäävän sen kummemmin. Käytiin lenkillä ja vein omistajat anoppilaan ja lähdin koirien kanssa kotia. Kuuki näki ensimmäisen paavo-kissan. Paavo tuli rohkeesti haistelemaan ja tervehtimään. Kuuki oli vähän ihmeissään, että onko nämä niitä samoja elukoita ku sielä toisessa paikassa. No ystävyys lähtiä siitä kehittymään. Sitten Kuuki yritti koko ajan astua Paavoa. No otin sen pois, niin puri mua. No sanoin sille, että meillä ei tämmönen käy. Parin kerran jälkeen jo usko, eikä ole enään sen jälkeen purrut mua. (muutakuin leikkiessä, mutta se nyt ei ole semmoista vihaista, vain tyhmyyttä kun yrittää lelua saalistaa :) ). Hyppiihän se vieläkin ja näykkiikin aina kun mä tuun kotia. Ei oikeastaan muulloin. Silloinkin jätän sen vaan huomiotta, niin on se jo jonkun verran vähentynyt. Välillä se yritti leikkiä sillä tavalla että käy aina puremassa käsiä. Siitä kun kielsi oli leikki vielä hauskempaa. No päätin, että jätän sen vain huomiotta ja näin on tämäkin näykkiminen kukistettu! :) autojen jahtaamiseen en ole vielä pahemmin törmännyt, kun käydään yleensä aina metsässä lenkillä. Eilen käytiin tuolla tiellä ja vähän yritti niiden harvojen autojen perään lähtiä, mutta ei sen vakavempaa. Saa nähdä sitten, kun mennään oikeesti sinne, missä niitä autoja kulkee. Jos koskaan mennäänkään...

Nyt on koirasta tullut oikeen suloinen. :) hellyyttävä mamman mussukka, semmonen pikkufifi :) No yksinolo-ongelma on paljastunut vasta nyt. Pari päivää sitten naapurit sanoivat siitä, kun koira jää aina huutamaan tänne kun mä lähden kouluun tai töihin... Pitäis saada se rauhottuun jotenkin ja harjotella sitä yksinoloa. Harmi vain kun se ei jää syömään mitään luutakaan kun lähden.. :( 

Nyt ollaan ruvettu harjottelemaan sivulle tuloa ja se on jo vähän tajunnut tulla oikealle paikalle :) siitä tulee ehkä tokokoira! :) 

 

Panjan kanssa käytiin kajaanin tamminäyttelyssä 9.1.2011

Saavuimme juuri ajoissa perille. Arvostelu kuului:

"Vielä kesken kehityksen oleva lupaava nuori. Oikea tyyppi, vahvuus ja mittasuhteet. Hyvä nartun pää.Hyvä ilme. Hyvä kaula. Lupaava eturinta ja oik. muotoinen rintakehä. Tyypillinen takaosa, kaksoiskannukset, häntä ja sen J. Erinom. käpälät. Vaivaton tehokas ravi. Erinom. karva. Puhtaat merkit, mutta väri saisi olla syvempi."

Tuomarina toimi Marianne Holm. Tulos siis nuorten luokan EH. Eli meni tosi hyvin. Koira ei syönyt ketään ja kukaan ei syönnyt koiraa. Itse taas jännitin kamalasti ja tuomari piti siitä minulle saarnan. Oli tosi mukava kyllä tuo tuomari. :)

 

Jaava on kasvanut vähän kokoa ja kauhean roteva se on. Ollaan käyty harjoittelemassa kaupunkikävelyä ja se on sujunut ihan mallikkaasti. Vähän ollaan reenattu, vaikkei mitään uusia juttuja ole oppinutkaan. Paikallaolo on kehittynyt. :) Kiva tyttö välillä vähän villi!

Ei mulla kummempia tällä kertaa.